Mesiangervon mineraalisuolat voivat lisätä virtsaneritystä. Lehtiä on käytetty mm. reumatismin ja vilustumisten hoitoon. Mesiangervosta valmistettua teetä ei pidä käyttää panimossa aktiivisten ainesosien tuhoutumisen vuoksi.
Saksalaiset kemistit eristivät Mesiangervosta tuntemattoman hapon vuonna 1939. Tälle hapolle annettiin nimi spiraeahappo, pohjautuen kasvin latinankieliseen nimeen spiraea ulmaria. Toiset tiedemiehet nimesivät saman hapon salisyylihapoksi, koska he eristivät saman hapon Salix-pajun lehdistä. Myöhemmin tähän spiraeahappoon yhdistettiin asetyyliryhmä, jonka myötä sivuvaikutukset vähenivät mutta säilyttivät kuitenkin alkuperäisen tehokkuuden. Syntyi maailmankuulu tuote Aspiriini!
Mesiangervoteetä on käytetty myös hiustenpesuun toiveena hiusten kasvun lisääntyminen. Kasvivärjäyksissä mesiangervo antaa syvän vihreän ja keltaisen värin.
Ketunpojan kuivatut Mesiangervon lehdet on kerätty eteläsuomesta, kuivattu ja pakattu n. 1dl paperipakkauksiin Järvenpäässä. Pakkauksen paino n. 18g.
